On jotain niin erityistä siinä, kun saa palata saman perheen luo vuosien jälkeen. Kun kuvasin heidän hääpotrettinsa ja vihkimisensä, pieni tyttö oli vasta noin vuoden ikäinen, ihan pikkuinen. Ja nyt ovi avautui Munkkivuoressa, ja vastassa oli iso iloinen tyttö, äidin sylissä perheen uusin ihme, suloinen pikkuveli.
Tässä perheessä musiikki elää seinissä. Vanhemmat ovat muusikkoja, ja se kuuluu, sillä kesken kuvauksen pieni tyttö alkoi laulaa, niin kauniisti, niin kirkkaalla äänellä, että pysähdyin kuuntelemaan ja ihailemaan kuinka lahjakas tyttö hän on.
Voi sitä hellyyttä, kun isosisko kurkottaa pinnasängyn laidan yli pikkuveljen luo, kun he makaavat vierekkäin vaalealla peitolla ja katsovat toisiaan niin, että sydän on pakahtua. Sitä sisarusrakkautta ei voi lavastaa, se vain on, siinä arjen keskellä, aamun pehmeässä valossa.
Ja äiti keltaisessa mekossaan kirjahyllyn edessä, lapset sylissä, satukirja avoinna, ne hetket, jotka tuntuvat niin tavallisilta ja ovat juuri siksi niin arvokkaita. Isän nauru, kun koko perhe oli koolla, kutituksia, halauksia, laulua, sitä ihanaa touhua, jota koti on täynnä juuri nyt, tänä vuonna, tässä iässä.
Dokumentaarinen perhekuvaus kotona on juuri tätä. Ei poseerauksia eikä täydellisyyttä, vaan teidän elämäänne, sellaisena kuin se on. Pienet kädet, unenpehmeät posket, laulunpätkät leikin lomassa, ne katseet joita vaihdatte keskenänne, kun luulette ettei kukaan näe.
Ja aika kuuluu kuin siivillä. Se tyttö, joka häissä käveli, laulaa nyt omia laulujaan ja lukee kohta satuja pikkuveljelleen. Siksi nämä kuvat, että jonain päivänä voi palata takaisin, tähän aamuun, tähän kotiin, tähän hetkeen, jolloin kaikki oli juuri näin.
Kiitos, että saan olla mukana teidän tarinassanne, taas kerran.
Jos haluat tallentaa oman perheesi tarinan, ota rohkeasti yhteyttä – suunnitellaan yhdessä juuri teidän näköisenne kotikuvaus Helsingissä tai muualla pääkaupunkiseudulla.
Blogi
Kevään 2026 minikuvaukset (kirsikka- ja rodopuitossa, sekä omenatarhassa).
