Kuvasin näitä ihastuttavia poikia viime vuoden helmikuussa heidän kodissaan. Äidin mukaan tehtävän piti olla supervaikea, sillä yksivuotias ei ole hymyilevää sorttia eikä suostu oikein pysymään paikallaan ja esikoisen sen hetken poseeraustyyli on kielen näyttäminen ;)
Kuvauspäivä alkoi hassusti. Sää oli tuolloin vähän plussan puolella, joten tien päällä oli pehmeähkö lumikerros. Minun piti ajaa mäkeä ylös ja parkeerata auto asiakkaan autotallin viereen. Pääsin ylös asti ihan normaalisti ja sitten kun käännyin vasemmalle päästäkseni autotallin viereen tunsin, että auto liukkuu vasemmalle, enkä enää pystynyt ajaa eteenpäin. Perutin taakse ja jäin jumiin. Ylämäessä on vielä yks talo ja autoni seisoo poikki tietä. Olin melkein paniikissa. Asiakasta ei ole vielä näkynyt, mutta heidän mummi, joka tuli auttamaan kuvauksessa ja odotti oven vieressä, ehdotti, että hän työntää autoni. Tiesin, että auto on sen verran painava, ettei saa sitä työnnettyä yhden ihmisen voimin. Ehdotin pyytää apua ohikulkijalta. Niin teimme ja onneksi saimme työnnettyä auton autotallin viereen. (Paljon kiitoksia heille). Huokasin helpotuksesta.
Sitten vuorossa oli aivan mahtava, vilkas kuvaussessio, jonka jälkeen kuvattavien äiti huokasi helpotuksesta. Minusta lapset käyttäytyivät ihan mainiosti ja saimme taltioitua ihania hymyjä.👌😊
Sanoin, että ymmärrän täysin ja kerroin omista tunteista, auton parkeeratessa.
Blog
